Olisiko viimein aika alkaa elämään ajassa?

Alla Miitrin ja minun kirjoittama artikkeli Lippu-Lehteen, joka ilmestyy toukokuussa. Tarkoituksenamme on saada ihmiset ajattelemaan ja herättää keskustelua puolueen nykytilasta ja lähitulevaisuudesta.

Olisiko viimein aika alkaa elämään ajassa?

2000-luvun sosialidemokratiassa lähtökohtana on solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. Nykyaikainen sosialidemokraatti on omasta menestyksestään tai asemastaan huolimatta valmis auttamaan sekä taloudellisesti että muutoin heikommassa asemassa olevia henkilöitä. Hän on valmis tarkastelemaan eri tilanteita oikeudenmukaisuuden kannalta. Hänelle on tärkeää, että oikeus toteutuu. Sosialidemokraattien tulee ajatella maailman kansoja kokonaisuutena pyrkien välttämään vastakkainasettelua niin valtioiden kuin kulttuurienkin välillä. Tämän toteutuminen edellyttää yksilöiltä laajaa yleistietoa ja omaa ajattelua. Laajamittainen yleissivistys on sosialidemokratian perusta. Jokaisella on oltava oikeus maksuttomaan koulutukseen ja korkeakoulututkintoon.

Sisäinen yrittäjyys on asia, joka tulisi löytää mahdollisimman monesta henkilöstä. Sisäinen yrittäjyys ei tarkoita sitä, että jokaisen tulisi perustaa yritys, vaan jokainen työntekijä voi omata sisäisen yrittäjyyden. Se merkitsee innovatiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta. Yrittäminen ja yritykset ovat tärkeä osa yhteiskuntaa. Yrittäjyyden ja vasemmistolaisuuden yhteys on merkittävä. On muistettava, että yritystoiminnassa yrityksen menestyksen jakautuminen oikeudenmukaisesti ja palkitsevasti sen kaikille toimijoille on tärkeää niin kansantalouden kuin yrityksen kannalta. Sosialidemokraattisen ajattelutavan omaava yrittäjä näkee yrityksensä osana yhteiskuntaa ja ymmärtää yhteiskuntavastuunsa. Työntekijäjärjestöjen asemaa tulee vahvistaa, sillä se lisää yhteiskunnallista osallistumista ja tietoutta omista velvollisuuksista sekä oikeuksista.

Sosialidemokraateilla on vielä paljon tehtävää yhteiskunnassa. Meidän on muistettava, että olemme oikeidenmukaisuuden ja työn liike. Me emme voi unohtaa heitä ja heidän lapsiaan, jotka yhteiskuntaa työllään pyörittävät. Meidän on rohjettava puolustaa työtä, sillä hyvinvointi syntyy työllä.

Olisiko viimein aika alkaa elämään ajassa? Meidän pitää miettiä, mitä on 2000-luvun sosialidemokratia. Meillä sosialidemokraateilla on hienoja perinteitä, joita täytyy kunnioittaa, mutta se ei estä ajanmukaisuutta. Puoleemme tarvitsee henkilön, joka johtaa joukkoa edestä myös kansankannatukselle mitattuna. Niin kyllä, kansankannatuksella. Asialla, joka on meidän sosialidemokraattien piireissä välillä unohdettu. Paavo Lipposen jälkeen meillä ei ole johtavaa poliitikkoa, joka kahdeksan vuoden hallitusvastuun jälkeen saa vedettyä puolueen hyvään tulokseen vaaleissa.

Tarvitaan nuori, muttei liian nuori, kokenut, muttei jämähtänyt, mediataidot hallitseva, edustava, järkevä, asioihin perehtyvä, hyväkäytöksinen jne. Tarvitaan siis poliittista kokemusta omaava tuore kasvo. Yksi uusi kasvo olisi Maria Guzenina-Richardson. Kyllä luitte aivan oikein. Nuorehko nainen voisi puoluejohtajana edustaa sitä vasemmistolaisuutta, jota kansa kaipaa. Toki meillä on muitakin hyviä vaihtoehtoja.

Anna-Kristiina Mikkonen

Pohjois-Karjalan Demarinuoret ry:n puheenjohtaja

Miitri Sivonen

Pohjois-Karjalan Demarinuoret ry:n järjestösihteeri

EU-semma

Miellyttävät kaksi viikkoa takana. Ihana, että joskus voi pitää vähän lomaa. Viime viikonloppuna osallistuin SONK:n järjestämään EU-koulu - seminaariin. Ohjelma oli todella tasokas. Perjantaina tutustuimme EU:n komission edustustoon ja parlamentin tiedotustoimistoon, sitten kävimme eduskunnassa tervehtimässä Miapetra Kumpula-Natria ja Erkki Tuomiojaa, jotka puhuivat meille EU-politiikan rajapinnoista. Lauantaina seminaarin avasi Ulpu Iivari puhumalla Euroopan integraation historiasta. Lauri Voionmaa puhui EU:n instituutioiden kehittymisestä ja valtasuhteista. Lounaan jälkeen seminaarissa alustivat Lasse Lehtinen Eu:ssa harjoitettavasta politiikasta ja Paavo Lipponen EU:n tulevaisuudesta. Seminaarin vapaassa keskustelussa kävimme hyvin kehittävää keskustelua sosialidemokraattisen puoluetoiminnan kansainvälisestä tulevaisuudesta.

Lauantai-illan vietimme hostellihuoneessa Suomen jääkiekkopeliä katsoen. Sunnuntaiaamuna kuuden aikaan jouduimme kiireellä ulos hostellista, kun palohälytin pärähti soimaan. Onneksi ei ollut vakava tilanne, vaan pääsimme suhteellisen nopeasti takaisin jatkamaan unia. Sunnuntaina Miitrin, Tonin ja Heidin kanssa jatkoimme matkaamme kohti Tukholmaa. Sunnuntai-ilta laivalla meni Suomi-Ruotsi peliä tuijottaessa ja Ranskan vaalituloksia seuratessa. Huonostihan niissä kävi molemmissa. Perillä Tukholmassa tutustuimme perinteisiin ruotsalaisiin ruokiin, kirkkoihin, vanhaan kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Matkan kokonaissaldoksi laskimme yhden särkyneen sormen ja yhden varpaan ja kaksi palohälytystä. Mitään ei kadonnut tai muuten särkynyt! Ei sen enempää, aika hyvin neljältä henkilöltä. Hermotkin on vielä tallessa.