Tarinoita Belgiasta

Belgian keikka on onnellisesti ohi ja kesätyöt Suomessa, Savonlinnassa ovat alkaneet. Eilen alkoivat Oopperajuhlatkin ja kaupunki on vuosittaisen liikennekaaoksen kourissa. Itse olin eilen aamulla avaamassa Savonlinna OperaGames -esteratsastuskilpailut ja jakamassa palkinnot kaupungin puolesta.

Kevät Brysselissä oli älyttömän hieno kokemus. Ei oikein itsekään aina muista mitä kaikkea hienoa ja erikoista siellä kuuluikin arkipäivään. Päivittäin sain puhua ranskaa, englantia ja suomea. Asuin ICA:ssa (institut of cultural affairs of Belgium - www.icab.be), jossa meitä asusti nelisenkymmentä eri maalaista harjoittelijaa. Lisäksi talossa on B&B -toimintaa, joten erilaista porukkaa tapasi päivittäin jopa "omalla kotisohvalla". Mielenkiintoisin kohtaaminen oli kuitenkin serbialaisen toimittajan kanssa, jonka kanssa käyty keskustelu avasi hyvin serbialaisten näkemyksiä maansa tilanteesta. ICA toi elämääni paljon uusia tuttavuuksia ympäri Eurooppaa. Monen kanssa yhteys on säilynyt lähtöni jälkeenkin ja jälleennäkemistä odotellaan.

Savonlinnan heinäkuisesta liikennekaaoksesta mieleeni juohtui Brysselin liikenne. Kuusikaistaiset yksisuuntaiset kadut, joissa autot ajavat tuhatta ja sataa kohti tulevia liikennevaloja pysähtyen kuin seinään päästämään jalankulkijat ylittämään tietä, jatkuva hälytysajoneuvojen pillien ulvonta ja kamikaze -pyöräilijät autojen seassa. Tuota sekamelskaa muistellessani tajusin, että Savonlinnassa on kuitenkin aika turvallista liikenteessä, vaikka liikennejärjestelyihin olisi syytä hakea uusia ratkaisuja keskustan alueelle. Lähitulevaisuudessa mahdollisesti rakennettava ohitustie/rinnakkaisväylä, jota on vasta 40 vuotta odotettu, tuo ainakin mahdollisuuden parantaa keskustan liikenneoloja.

Työskentely parlamentissa oli todella mielenkiintoista. Ikävöiden muistelen kohteliaita vartijoita, jotka aamuisin muistivat kehua kuinka kaunis olenkaan tervehtiessäni heitä ranskaksi. Työhöni parlamentissa kuului PES ryhmän toiminnan seuraaminen ja ympäristövaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan työskentelyn seuraaminen ja huolehtiminen vierailijaryhmistä. Lisäksi kävin muutaman päivän tutustumassa tuulivoimaan kansainvälisessä seminaarissa, jossa tapasin yllätyksekseni kymmenkunta muuta suomalaista. Seminaarin iltajuhliin mennessäni näin kadulla tuttua hahmoa muistuttavan nuoren miehen, joka ystävällisesti neuvoi reitin sarjakuvamuseoon. Pojalla oli valkoinen pehmolelukoira sylissä ja mietinkin, että tässä on nyt jotain erikoista..kunnes sarjakuvamuseoon saavuttuani tajusin, että kyseinen nuori herrasmies oli Tinttiä esittämässä.

Belgiassa jouduin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kokemaan konkreettisesti syrjintää ihon värini vuoksi. Kävin afrikkalaisalueella kiertelemässä pikkuputiikeissa, joissa minua ei palveltu ollenkaan, aivan kuin oisin ollut näkymättömänä kaupassa. Belgialaisten asiakaspalvelu ei muutenkaan kovin asiakasystävällistä. Ruokakaupan kassat saattavat kirota ääneen, kun työ turhauttaa. Kerrankin mennessäni kassalle myyjä piteli käsiään naamallaan ja kirosi, ettei paljon työt tänään kiinnostaisi..Lähikauppani kauppias oli aina oikein ystävällinen ja jaksoi joka kerta jututtaa minua käydessäni ostoksilla. Ensimmäinen kokemukseni belgialaisesta asikaspalvelusta oli hyvin hämmentävä. Saavuttuani Brysselin lentokentälle, otin taksin ICA:lle. Taksikuski antoi oman puhelinnumeronsa ja kertoi haluavansa näyttää minulle kaupunkia! Samalla hän kysyi ovatko kaikki Suomen naiset blondeja, joilla on siniset silmät..Vastasin, että tottahan toki, ja kyseinen taksikuski varmaan asustaakin nykyään Suomessa!?

Matkustin paljon keväällä. Kävin Pariisissa, Lillessa, Amsterdamissa, Antwerpenissa, Bruggessa ja Leuvenissa. Hienoja kaupunkeja ja kaikkiin pääsi junalla alle kolmeen tuntiin. Lilleen, Pohjois-Ranskaan juna kesti vain 35 minuuttia, ja pisin matka oli Amsterdamiin 2,5 tuntia. Lillessa kävimme pikkuveljeni kanssa tutustumisretkellä, sillä hän on menossa vaihto-oppilaaksi kyseiseen kaupunkiin.Pääsiäisen vietin Pariisissa, josta palatessani Brysseliin satoi lunta! Oli kotoinen olo saapua väliaikaiseen kotikaupunkiini lumisateessa. Seuraavana aamuna Brysselissä oli lunta kymmenisen senttiä maassa, joka sai kaupungin sekaisin. Kyllä huomasi, etteivät belgialaiset auton omistajat omistaneet minkäänlaisia varusteita lumen putsaamiseen auton päältä. Brysselin aikana sain nähdä myös muun muassa Brysselin maailmannäyttelyn 50-vuotisjuhlan ja Atomiumilla järjestetyn ilotulituksen, joka on ehdottomasti hienoin koskaan näkemäni ilotulitus..Viisitoista minuuttia tykitystä Atomiumin palleroista musiikin tahdissa. Kävimme myös tutustumassa kuninkaanlinnan puutarhoihin, jotka ovat vain kolme viikkoa auki vuosittain. Pikkuveljeni vierailun aikana pääsimme vielä todistamaan Stanley Cup -pystin ensimmäistä vierailua Belgiaan parlamentissa järjestetyssä iltajuhlassa, jossa tapasimme muun muassa Jyrki Lumpeen. Paljon tuli nähtyä ja koettua. Hieno kevät takana! :o)